Sähköautoseminaari Tampereella

Osallistuin kesäkuun alussa sähköautot ja lataaminen -seminaariin Tampereella. Seminaarin järjestäjät olivat Plugit Finland Oy, Ensto Chago Oy ja Tesla Motors. Tapahtuma oli suunnattu kiinteistöjen hallinnoijille ja rakennuttajille sekä sähkösuunnittelijoille. Itse olin paikalla ihan puhtaasta mielenkiinnosta sähköautoilua kohtaan.

Samanlainen sähköautoseminaari oli pidetty aikaisemmin jo kaksi kertaa Vantaalla ja kerran Tampereella. Yhteensä osallistujia oli ollut jopa 80, vaikka viimeisessä seminaarissa noin 20 ilmoittautuneesta osallistujasta paikalle saapui vajaa 10. Ehkä kesäinen perjantai-iltapäivä auringonpaisteineen ei ollut kovin houkutteleva ajankohta seminaarissa istumiseen.

Seminaari alkoi puheosuudella, jossa Plugitin Timo Oikarinen kertoi sähköauton lataamiseen liittyvistä asioista, ja Chagon Mikko Rämö esitteli latausasemia. Latausasemia esittelevissä kuvissa oli mukana myös Rovaniemen Rinteenkulman latauspiste. Päällimmäiseksi mieleeni jäi latauspisteiden sijoittelua käsittelevä osuus. Latauspisteitä tarvitaan siellä, missä ihmiset viettävät aikaa kuten työ- ja harrastuspaikoilla, jotta autojen lataaminen olisi sujuvaa.

Niin mielenkiintoinen kuin puheosuus olikin, minulle seminaarin kohokohta oli, kun pääsin testaamaan Teslan S P90D -mallia. Tilanne oli jännittävä, koska kolmesta testaajasta minä olin ensimmäisenä ajovuorossa, enkä ollut ihan varma mitä odottaa. Välittömästi kävi ilmi, että Tesla on ufo autoksi. Erilaisten nappuloiden sijaan Teslan ohjaamon keskellä on suuri kosketusnäyttö, jolla auton säätöjä hallitaan. Teslassa aika lailla kaikki on säädettävissä, ilmastoinnin säädön lisäksi voi esimerkiksi valita, mihin kohtaan autoa haluaa kohdistaa musiikin, tai kiihtyykö auto äkisti vai vielä nopeammin. Tesla on koko ajan netissä, jonka kautta siihen saa myös ohjelmistopäivityksiä.

Ajotuntumaltaan Tesla oli minulle äkkiseltään turhan äkäinen, mutta kyllä sillä on mahdollista ajaa nätisti. Toinen koeajaja testasi, miten Tesla lähtee pysähdyksistä, jos painaa kaasun pohjaan. Kyllähän se lähti, Tesla ei edes sudi. Kiihdytys tuntui enemmän kehossa kuin Särkänniemen uusi laite X, jota kävin kokeilemassa seuraavana päivänä. G-voimia olikin kuulemma enemmän kuin vapaassa pudotuksessa. Täydessä kiihtyvyydessäkin auton ääni oli pieni, mikä tuntui lisäävän hurjuuden tunnetta.  Ymmärrän nyt, miksi Youtubessa on videoita, joissa kuvataan ihmisiä ensimmäistä kertaa kokemassa Teslan kiihtyvyyttä. En silti ole varma, kuinka paljon hyötyä hurjasta kiihtyvyydestä on liikenteessä.

Kokeilin hetken myös Teslan automaattiohjausta. Se oli hämmentävää, olen kokeillut ”tavallisissa” autoissa vakionopeudensäätimiä, mutta automaattiohjaus oli jotakin muuta. Tesla muun muassa tunnistaa nopeusmerkinnät ja pitää valittua välimatkaa edellä ajavaan autoon. Lisäksi Tesla pysyy kaistallaan, koska se lukee tiemerkintöjä. Talvella Tesla pystyy kuulemma seuraamaan jälkiä lumisella tiellä, kun tiemerkinnät eivät näy. Automaattiohjausta testatessani minun oli vaikea keksiä, missä pitää käsiäni, mutta pidin siitä, miten vapaasti pystyin seuraamaan tietä ja liikennettä irtaannuttuani auton ohjauksesta. Auton otto takaisin omaan ohjaukseeni onnistui joko vivusta tai käyttämällä rattia ja polkimia. Vaikka automaattiohjaus ei olisikaan päällä, Tesla vastustelee jos kuljettaja yrittää esimerkiksi vaihtaa kaistaa toisen auton päälle, mistä on varmasti hyötyä jos kuljettaja tekee havainnointivirheen.

Teslan kokeilu jätti minut ja uskoakseni muutkin kokeilijat innostuksen valtaan, joskin tieto kyseisen auton hinnasta taisi hieman laskea tunnelmaa.