Pääsin maaliskuussa osallistumaan sähköisen liikenteen roadshow -tapahtumaan Pohjois-Lapissa. Kaksipäiväisen tapahtuman järjestäjinä olivat Sodankylän- Utsjsoen- ja Inarin-kunnat sekä Neve ja Lapin ammattikorkeakoulun eSled-sähkökelkkaporukka. Ensimmäinen esittely oli Sodankylän kunnanvirastolla, toinen seuraavana aamuna Utsjoen Sähköosuuskunnan tiloissa ja viimeinen iltapäivällä Ivalossa Inergian toimitalolla. Minun roolini oli ajaa sähköautolla Rovaniemeltä Utsjoelle ja takaisin.
Sain reissua varten Pörhöltä lainaan uuden Nissan Leafin. Ensimmäinen ja erittäin positiivisena mieleeni jäänyt kokemukseni sähköautoista oli nimenomaan Leaf, joten olin innoissani päästessäni jälleen ”ensi-ihastukseni” rattiin. Toisaalta minua jännitti, miten matka onnistuisi talvella täyssähköautolla, jonka toimintasäde on kesälläkin alle 250 kilometriä. Reitin varrella oli vain pari keskinopeaa latauspistettä, mikä ei olisi riittänyt, ellei eSled olisi matkustanut kärryssä, joka toimii 32 ampeerin voimapistorasian avulla myös nopeana latauspisteenä. Pistokkeiden käytöstä oli sovittu roadshown esittelypaikkojen lisäksi Saariselän hiihtokeskuksen kanssa.
Auton lataus Rinteenkulmassa ennen lähtöä.
Ajaminen Nissan Leafilla oli yhtä näppärää ja helppoa kuin muistinkin. Keli oli lauha ja Rovaniemeltä Saariselälle tie oli enimmäkseen sula ja hyvä. Sillä välillä autolla pääsi helposti 130 kilometriä yhdellä latauksella, kun säästi lämmityksessä ja piti vauhdin kohtuullisena. Jäljelle jääneen latauksen määrän perusteella Leafilla olisi voinut hyvällä kelillä päästä hyvin 150 kilometriä. Saariselän pohjoispuolella sähköä kului enemmän. Inarista Utsjoelle ajettaessa pyrytti välillä lunta ja oli vastatuulta, joten jouduin laskemaan nopeutta päästäkseni perille. Utsjoelta Ivaloon ajettaessa oli matkan jännittävin osuus. Auto oli täynnä lähtiessä, ja täydensin latausta Kaamasessa tavallisesta pistokkeesta ruokailun ajan. Tie oli kuitenkin osan matkasta loskainen ja urilla, ja ehkä siitä johtuen sähkö hupeni uhkaavaa vauhtia, joten jouduin jälleen laskemaan nopeutta. Olin jossain kohtaa aika varma, että en pääse perille, mutta Ivaloon saapuessani akussa oli virtaa jäljellä vielä kaksi prosenttia.
Inarin latauspiste käytössä
Itse esittelytilaisuudet olivat mielenkiintoisia ja niissä virisi hyvää keskustelua sähköisestä liikenteestä. Latauspisteitä mietittiin esimerkiksi norjalaisten matkailun kannalta ja asiakkaalle lisäarvoa tuottavana palveluna. Utsjoella latauspisteet nähtiin myös imagoasiana. Minusta vaikutti siltä, että Pohjois-Lapissa on kyllä kiinnostusta ja halua latauspisteiden pystyttämiseen, mutta kustannukset mietityttävät. Sähkökelkka oli melkoinen vetonaula. Se herätti intoa niin lapsissa kuin aikuisissakin.
Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut. Ajo vaati tarkempaa suunnittelua kuin polttomoottorikäyttöisellä autolla ja matkustamiseen meni vähän enemmän aikaa, mutta reissu oli vähemmän extremeä kuin odotin. Tosin, Sodankylästä oli yllättävän vaikeaa löytää auki oleva istuskelupaikka 10 jälkeen illalla auton lataamisen ajaksi. Olisinpa vain kehdannut testata sähkökelkkaa.