Pääsin kesällä ja syksyllä testaamaan kahta eri versiota Volkswagenin e-Golf-täyssähköautoista. ”Vanhalla” eli vuoden 2015 mallilla ajoin kesäkuussa Rovaniemeltä Ranualle ja takaisin, Sodankylästä Rovaniemelle sekä Rovaniemeltä Pelloon ja takaisin eli yhteensä vajaat 500 kilometriä. Valmistajan ilmoittama kantama autolle on teoriassa 190 kilometriä ja käytännössä keskimäärin 130 kilometriä vuoden ympäri. Syyskuussa ajoin vuoden 2017 e-Golfilla Rovaniemeltä Nuorgamiin ja Levin kautta takaisin eli noin 1000 kilometriä. Uudessa versiossa on isompi akku, joten sen kantama on 300/200 kilometriä.
Ajaessa en huomannut autojen välillä paljoa eroa, paitsi että uudessa on enemmän tehoa ja sillä pääsee kauemmas. Molemmilla on helppo ja miellyttävä ajaa. Kaasupoljin on samankaltainen kuin Teslassa eli auto jarruttaa, kun kaasun löysää. Parhaimmillaan jalkaa tarvitsee käyttää jarrulla vain käynnistäessä ja pysähtyessä. Molemmissa versioissa on myös etututka, mikä tekee matka-ajosta vakionopeudensäätimen kanssa erityisen vaivatonta, kun järjestelmä havaitsee edellä ajavat autot ja sopeuttaa nopeuden niiden mukaan.
Iso parannus tämän vuoden e-Golfissa vanhaan versioon verrattuna on tehokkaampi laturi. Vanhaan e-Golfiin saa ladattua tunnissa keskinopeasta latauspisteestä noin 25 kilometriä lisää ajomatkaa, kun uuteen saa samassa ajassa noin 55 kilometriä. Vanha e-Golf toimi hyvin Ranuan ja Pellon reissuilla, koska autoa tarvitsi ladata vain perillä ennen paluumatkaa. Pellon pikalaturin ansiosta auton lataaminen hoitui munkkikahvien aikana, kun taas Ranualla hitaampi lataaminen ei haitannut, koska jääkarhunpentua ja muita eläimiä ihastellessa pari tuntia hurahti huomaamatta. Sen sijaan matka Sodankylästä Rovaniemelle oli haastavampi, koska akku ei ollut täynnä saadessani auton haltuuni. Olin talkoillut viikon elokuvajuhlilla, joten olin väsynyt, enkä viitsinyt jäädä lataamaan autoa, etenkään kun satoi vettä ja kaikki järkevät odottelupaikat olivat kiinni. Ajoin Käyrämöön enimmäkseen 60 kilometrin tuntinopeudella, koska hitaampaa ajamalla pääsee kauemmas. Sadekelin ja vähäisen muun liikenteen vuoksi hiljaa ajaminen ei tuntunut liian hölmöltä. Käyrämössä istuin tunnin autossa ja katsoin puhelimella tv-sarjaa ladatessani akkua sen verran, että pääsin Rovaniemelle asti. Loppumatkasta saatoin jo lisätä nopeutta, kun totesin akun riittävän maaliin.
Uudella e-Golfilla pitkäkin matka onnistui hyvin. Lähdin Rovaniemeltä täydellä akulla ja täydensin latausta Käyrämössä, Sodankylässä, Vuotsossa sekä Inarissa ennen kuin pääsin Nuorgamiin, jossa auto sai ladata täyteen yön aikana. Kaikilla latauspisteillä ei olisi uuden ja isomman akun ansiosta tarvinnut pysähtyä lataamaan, mutta halusin pitää pysähdysajat kohtuullisina, joten jaoin tarvittavan latausajan kaikille matkan varrella oleville julkisille latauspisteille. Reissun pisin välilatausaika oli paluumatkalla Inarissa, jossa latasin kolme tuntia. Sinä aikana kävin syömässä ja kiertämässä saamelaismuseo Siidan näyttelyt. Levillä ehdin juuri käydä syömässä ennen kuin pikalaturi oli ladannut akun täyteen Rovaniemelle ajamista varten, joten paluumatkan lataukset sujuivat erittäin mukavasti.
Olen lukenut paljon siitä, kuinka sähköautot kehittyvät nopeasti, mutta nyt olen saanut siitä myös konkreettisen esimerkin. Vanhan ja uuden e-Golfin välillä on vain kaksi vuotta, mutta auto on muuttunut lyhyiden matkojen autosta menopeliksi, jolla viitsii jo lähteä vähän kauemmaskin. Toki uudellakin versiolla matkaan saa keskinopeita latureita käytettäessä varata aikaa. Ilman pikalatureita yhdessä vuorokaudessa ei paljoa yli 500 kilometriä ehdi ajaa, jos haluaa käyttää yön nukkumiseen. Volkswagenilla on isot suunnitelmat sähköautojen suhteen, kuten tavallisen Golfin hinnalla myytävä täyssähköauto 400 ̶ 600 kilometrin kantamalla. Jään jännityksellä odottamaan, mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan.