Nissan Leaf 2018 ja ihana e-Pedal

Olin jo ajatellut kirjoittaneeni tarpeeksi blogitekstejä sähköautoilusta, mutta muutin mieltäni, kun sain mahdollisuuden testata vuoden 2018 mallin Nissan Leafia. Tarkoitukseni oli samalla kiertää kaikki Lapin pikalaturit, mutta satuin kuulemaan Keminmaan pikalaturin olevan epäkunnossa, joten jätin sen käymättä. Reittini oli siis reilun 400 kilometrin kierros Rovaniemi-Levi-Pello-Rovaniemi eli sama kuin ensimmäisellä sähköautoreissullani, jonka ajoin Leafin edellisellä versiolla. Auton sain jälleen lainaan Rovaniemen Pörhöltä.

Uudessa Leafissä on trendin mukaisesti isompi akku ja tehokkaampi moottori kuin edellisessä versiossa. Auton ilmoitettu kantama on yhdistetyn kulutuksen mukaan 270 kilometriä mitattuna uuden WLTP-mittaussyklin mukaan. Testireitillä ajoin nopeusrajoitusten mukaan hyvissä ajo-olosuhteissa, jolloin olisin laskennallisesti päässyt noin 250 kilometriä maantieajoa yhdellä latauksella. Käytin vakionopeudensäädintä kaikilla etapeilla ja Levi-Pello -välillä eco-ajotilaa. Kaupunkiajossa Leafillä voi Nissanin mukaan päästä jo melkein 400 kilometriä yhdellä latauksella.

kuva3.leaf18

Lounaan sää ja maisema Pellossa

Lähdin reissuun täydellä akulla. Latasin autoa Levillä teetauon ajan ja Pellossa kävin syömässä. Yhteensä latausaikaa kertyi vajaat kaksi tuntia ja Rovaniemelle palatessa akussa oli vielä 52 prosenttia varausta jäljellä. Vähempikin lataus olisi siis riittänyt, mutta aika kului kuin huomaamatta Pellossa aurinkoisella terassilla ruokaillessa. Levin latausaika jäi niin lyhyeksi, että saapuessani Pelloon akussa oli enää kaksi prosenttia jäljellä. Olipahan taas jotain jännitettävää, kun mietin pääsenkö perille auton varoitellessa akun alhaisesta varaustasosta 10 kilometriä ennen Pelloa.

Rovaniemellä testasin Leafiä vielä kaupunkiajossa, koska siinä sähköautot ovat täysin lyömättömiä polttomoottoriautoihin verrattuna. Heti ensimmäiseksi etsin sopivan paikan ”lätty pohjaan” -liikkeellelähdön kokeilemista varten. Siinä moottoriin lisätyt tehot tuntuivat konkreettisesti pienenä mahanpohjan kutitteluna. Isoin uudistus edelliseen Leafiin verrattuna on kuitenkin e-Pedal eli kaasupoljin, joka myös jarruttaa ja pysäyttää auton ottaen samalla talteen jarrutusenergian. Hetken aikaa polkimeen totuteltuani ihastuin siihen ikihyviksi, koska se teki kaupunkiajosta niin mutkattoman helppoa. Leafin varsinaisen jarrupolkimen totesin jämäkäksi jo maantieajossa, kun tielle käyskenteli poro.

kuva4.leaf18

Leafin kanssa Korundissa Rovaniemen taiteiden yössä

Seuraavana päivänä osallistuin sähköautojen lataamisen esittelyyn Sahanperän savotta -tapahtumassa yhdessä Neven ja Virran edustajien kanssa. Aihe on siinä mielessä ajankohtainen, että ARA myöntää tänä vuonna avustusta sähköautojen latausinfran rakentamiseen asuinrakennusten yhteyteen. Meillä oli esillä muutama latauslaite sekä Nissan Leaf ja Volkswagenin e-Golf. Etenkin autot tuntuivat herättävän kiinnostusta. Viime vuoteen verrattuna havaitsin enemmän uteliasta ja vähemmän kielteistä asennetta sähköautoja kohtaan. Toki ihmisiä mietityttää edelleen eniten sähköautojen hinta ja toimintasäde. Tosin, esimerkiksi juuri testaamastani Nissan Leafistä on tulossa ensi vuonna toinen versio, jossa on puolet isompi akku.